Suunnitelmani oli jopa minun mielelleni liian nerokas. Eihän 'työ mittaa arvosi' -perusajatuksen istuttaminen voi johtaa ulkonäön myötä tehtyjen havaintojen oikeanapitämiseen. Tässä on täytynyt tapahtua jotain erikoista. Jokin ajatus oli istutettu rajamaille jo aiemmin. Kuka kehtaa tulla minun mailleni!
Ilmeisesti ulkonäöstä ollaan tehty johtopäätöksiä aina, mutta perusajatuksen istuttamisen jälkeen kriittinen, sisäinen silmä on kohdistettu 'työttömiltä näyttävien henkilöiden' löytämiseen. Jos toinen silmä on omistettu kriittiselle vihalle ja alistamiselle, on toinen pyhitetty mitä ilmeisemmin seksuaalisuudelle. Kun ottaa huomioon ihmisen luonteen, on sanomattakin selvää, että ihmiset kaipaavat huulilleen ja maisemaansa metsästettäviä saaliita. Niitähän ei arjesta löydy, joten ihmisen täytyy löytää saalis omien lajitovereittensa joukosta. Sehän muistuttaa paljolti hämärää metsää. Vihollisia kun on aina vähemmän - eihän kukaan halua astua häviäjien joukkoon.
Minun täytyy kuitenkin tehdä vielä jotain. Pelkkä perusajatuksen istuttaminen ei korjaa koko pottia. Minun on stimuloitava katkeruutta. Se on kansamme liikkelle paneva voima, sukupolvelta toiselle siirtyvä salainen ainesosa. Kun ihmiset tekevät päivästä toiseen asioita, joita vihaavat, he alkavat halveksua ihmisiä, jotka kuuntelevat omaa tahtoaan. Tämä on minun kierolle mielelleni ehkä liian herkullista! Hahaa, kun väännän tuosta ja lisää hivenen tuohon tota, katkeruus maksimoituu.
(kaksi päivää kuuluu empiirisen tutkimuksen parissa)
Nyt näyttää erittäin hyvältä! Katkeruus on tehnyt kaikista selvää. Työttömät - ja erityisesti masentuneet - ovat laiskoja. Idealistit ovat todellisuudentajuttomia. Uskonnot pitää kieltää. Hihhii. Kaikki todistaa oikeaksi vain minun katkeraa ja kilpailuhenkistä totutuuttani. Tämä on herkullista. Niin herkullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti